Muonion historia

Muonio on vuosituhansia sijainnut merkittävien kulkureittien varrella. Kunnan alueelta on löytynyt esineistöä asumisesta 7 000 vuoden takaa, vanhin tunnettu esihistoriallinen asuinpaikka Nivunkijärven rannalta.

Muonionniskan arvellaan saaneen nimensä monien koskiensa tai Muoni-nimisen asukkaan mukaan; luultavaa kuitenkin on, että nimi tulee saamen kielestä. Ensimmäinen maininta löytyy 1500-luvun puolivälin asiakirjoista ja 1600-luvun Ruotsin kartasta: Monanisk kyla, Mononiske, Muniosuij.

Saamelaisasutusta on ollut lähes koko nykyisen Suomen alueella, mutta lappalaiset joutuivat pikku hiljaa vetäytymään uudisasutuksen tieltä. Tuolloin oli määriteltynä pysyvän asutuksen ja lapinkylien välinen raja. Lapinrajan siirto vuonna 1584 Pellon pohjoispuolella sijaitsevasta Sorvasta Sonkamuotkaan mahdollisti uudisasutuksen myös Muonionjokilaaksoon; Muonionniskaan muodostuikin sisämaan pohjoisin uudisasutus.

Olli Ollinpoika Tulkki lienee ensimmäinen tänne pysyvästi asettunut talonpoika, mutta ensimmäinen uudisasukas on Tapani Klaunpoika Ähkynen (Ähkyinen) tai hänen poikansa Klaus. Tulkki asettui Muonionniskaan luultavasti vuonna 1575 sukunsa kalakentille, ja Ähkyinen perusti vuonna 1617 ensimmäisen maakirjaan merkityn verotalon Utkujoen suuhun Tulkkien vanhalle kalastuspaikalle.

Seurakunta huolehti tuolloin monista nykyisin kunnalle kuuluvista tehtävistä. Vuonna 1865 annettiin asetus kunnallishallinnon järjestämisestä maalla, mikä pantiin Muonionniskassa täytäntöön vuoden 1874 alusta, ja valtioneuvosto päätti vuonna 1923 muuttaa seurakunnan ja kunnan nimen Muonioksi. Ensimmäiset varsinaiset toimistotilat kunta vuokrasi vuonna 1943, ja kesäkuussa 1950 päästiin muuttamaan uuteen kunnantaloon.

Muonion ja Äkäslompolon alueen saamen historiaa on selostettu Vellikaara Vettasia -julkaisussa, ja Muonion asutushistoriaa ovat tutkineet mm. Olavi Anttila, Erkki Kitkiöjoki ja Martti Vuollo.